ja elämääni pikkuhiljaa ja salakavalasti. Nyt huomaan, että rakastan sitä. En halua elää ilman.





Vaikeaa vain on valita juuri sitä oikeaa sävyä.


Filed under: Liinun kotona & elämässä
ja elämääni pikkuhiljaa ja salakavalasti. Nyt huomaan, että rakastan sitä. En halua elää ilman.





Vaikeaa vain on valita juuri sitä oikeaa sävyä.


Filed under: Liinun kotona & elämässä
Voidaan kohta muuttaa tuo esittelyteksti:
..punaposkiset ja puheliaat siskoystävykset, wannabe-tanskalaiset, keltahullut hupakot ja vaikka mitä. Me rakastamme kirkkaita värejä ja patinoituneita pintoja, mummin mustikkapiirakkaa ja tuoreen kahvin tuoksua…
Hieno tuo yläkuvan tyynyliina!
Keltahullut hupakot kuullostaa hauskalle :D joo, noita tyynynpäällisiä on kaksi.
Keltaiselle kun antaa pikkusormen niin se on menoa ;)
Tuota kukallista tyynynpäällistä ihastelin minäkin…
(ja mulla on ihan saman keltaista villalankaa!)
Keltainen on hyvä. Minä suunnittelen, että olohuoneeseen laitettaisiin keltaista Avaruuslintua jollekin seinälle, mutta saa nähdä jääkö suunnittelun asteelle.
Keltainen on ihana väri, mutta olen sitä kauan vierastanut. Lopulta keittiöön hiipi retro peltinen keltainen lamppu ja peili, jossa on keltaiset muovikehykset. Jospa se tästä alkaisi – keltaisen vallankumous.
Uh, meillä oli olkkarin seinät kotimme alkuaikoina keltaiset ja meille taasen ei tule keltaista. Oli semmoinen tivolimainen olo, etenkin kun sävy oli mennyt himpun pieleen ja lattia oli semmoinen ruskeaan taittava punainen. Värisyttää ajatellakin… Mua taasen on alkanut viehättämään punainen, sellainen reipas kirkkaanpunainen. Joku jakkara sillä punaisella täytynee sutia että saa kaipuun tyydytettyä :) Mukavaa alkuviikkoa Kuopioon!
Keltainen on kyllä pirtsakka väri! Keittiön seinät tosin juurikin maalailin keltaisesta valkoisiksi, mutta kodinhoitohuoneen kaapit ovat iloisen keltaiset meilläkin, enkä kyllä vaihtaisi :) Vaatteissa taas mustaan tai lilaan yhdistettynä aikas herkku…Ihana tuo lampunvarjostin!
Kauniita kuvia! Minunkin eloon keltainen on tullut varovasti…tosin juurikin tuollainen vaalea murrettu sävy, ei niinkään kirkkaankeltainen, sitä vierastan (vielä)…se alkoi keltaisista verhoista, jotka ovat kyllä ehkä kuitenkin kultaiset, mutta minä näen ne keltaisina…sitten tuli jo keltaiset kahvikupit, joita rakastan!
Oioi, te puhutte niin vakuuttavasti keltaisesta että kohta olen minäkin varmaan pulassa..en ole oikein tykännyt keltaisesta sisustuksessa tai vaatteissa mutta kun noita kuvia katseli niin voisi kyllä mieli muuttua..Onko se tämä vuodenaika kun ulkonakin keltaiset lehdet leijailevat niin alkaa samaa haluta sisällekin? Ja keltainen tuo valoa! Hih, nyt rupesi tekemään mieli appelsiineja ja sitruunamehua:)
Mulla kans on samanlainen jakkara mutta sen maalasin siniseen taittuvalla valkoisella! Mutta mulla on keltaiset seinät täällä … hih hi.
Kääk! En muistanut ollenkaan keltaista! Suunnittelenkin sopivasti olohuoneen maalausta ja pitää tutkailla keltaiset värikartat huolella :) Kiitos vinkistä!
Pilvitarha: Niinpä. :) Villalangan ostin mukavalta mummolta Elonkorjuumarkkinoilta. Oli itse sen värjännyt. :)
Jonna: ooh, kuullostaa hauskalle.
Bullukat: Pikkuhiljaa ;) ja pienissä erissä. Ei koko kodin keltainen tarvitse ollakaan.
Leenamari: joo, sävyn on oltava oikea! Punainenkaan ei ole hassumpi, sekin pieninä annoksina.
Satu: kaapinovet kuullostaa hauskalle! Keltainen myssy ois hauska :)
Sarona: Kiitos. joo, en mäkään ihan kirkkaankeltaisesta lämpeä. Murrettu, hieman harmaaseen taittava sävy, ah. :)
Laura: niin se tarttuu ;) hih. Aluksi en minäkään voinut sietää keltaista, mutta kun sitä alkoi näkemään kaikkialla, niin jopa rupesi mieli muuttumaan. Ne on nää trendit semmosia ;)
Niina: mäkin mietin jakkaralle muitakin sävyjä eka. Mutta sitten päätin olla rohkea :D
AnnaRiikka: eipä kestä ;)