Kun blogissa on hiljaista, tiedätte että täällä minä pyörin ympyrää varpaat vaaleanpunaisissa Reinossa hioten. Mietin, pitäisikö tarttua luuttuun vai imuriin, tehdä vähän töitä vai kenties ihan vaan tuuletella hikivarpaita Kotiportailla. Lähinnä olen kuitenkin yrittänyt keskittyä niihin töihin, ja tänäänkin olen naputellut ainakin kaksikymmentä tiedustelumeiliä. Siinä sitä onkin työtä kerrakseen, ihan voimille ottaa moinen ahkeruus.
Sain eilen puhelun Joukolta Pukin Puutarhalta, pelargonilähetykseni on postitettu tänään! Jippii, huomenna pääsen vihdoin istuttamaan mårbackani ja rosebudini. Selailin myös ahkerasti pelargonikirjaani, ja äidiltä lainattua ViherPihaa. Tämän vuoden toisessa (2/2008) numerossa on oiva juttu pelargoneista ja Pukin Puutarhasta. Pitäkää peukut pystyssä, että kirjan ja jutun ohjeilla saan pidettyä kukat tällä kertaa hengissä.
Minulle on jostain kumman syystä siunaantunut kokonaista kaksi pelargonikirjaa. Toisen olen nähtävästi ostanut itse ja toisen saanut lahjaksi. Siispä arvon Ihanat pelargonit -kirjan kaikkien tämän päivän ja huomisen (tiistai & keskiviikko) aikana tätä viestiä kommentoineiden kesken. Eli eikun taas vaan hippulat vinkumaan!
Otan myös ilolla vastaan kaikki pelargonin hoitovinkit!
Filed under: Annun kotona & elämässä, Kilpailut
Jihuu! Minä ilmoittaudun. Ja samalla kerron, että olen jo pitkään ollut blogisi hiljainen ihailija. Pelargoniat vaan ovat niiiiin ihania, että sain suunikin auki. (Olis kyllä ollut fiksumpaa avata se aikaisemmin jonakin ihan muuna hetkenä kuin arpajaisten yhteydessä. Että minäkö olisin ahne…?)
Tahtoo mukaan arvontaan ;)
Mårbackat on niiiin ihania…!
Samoin kuin nuo sinun Reinot, suloiset kertakaikkiaan. Olen kamppaillut itseni kanssa puolesta ja vastaan noitten tossujen kohdalla ja alan olla vahvasti sitä mieltä, että kyllä ne meillekin taitaa rantautua. Sittenkin. Elleivät ole jo loppuunmyydyt, kun aikani on mennyt jahkaillessa…
Hei! Jeejee, eläköön huudahdus jokaiselle pelargonialle! sillä sitä ne kaipaavat.. minä olen kans onnistunut joka vuosi nuuduttamaan pelargoniani.
Kotiin tuotaessa ja istuttaessa ne näyttävät niin upeilta, mutta mutta.. mitä sitten tapahtuukaan.
Noh, olen taas hankkinut uuden.. katsotaan kuinka käy! täytyy muistaa kysyä mummolta salaista mummo-reseptiä, kun mummojen “pelakuut” ne näyttää joka vuosi upeilta!
ps. ompa söpöt reiskat!
Heipä hei taas :-)
Tuo Pelargonia-kirja on ihana, hurmaannuin pelakuista jo muutamia vuosia sitten ja innostuin tilaamaan kirjan erään aikaisemman postauksesi innoittamana :-) Josko saisin nyt pelakuut elämään talven ylitse… Tai ainakin kesään asti, sen verran viileää ja tuulista keliä on luvattu, että kannoin eilen pelakuu-ruukut takaisin verannalle. Eli kirja siis on, unohda mut arpajaisista.
Nuo “reiskat” on söpöt, mies kävi äitienpäivää silmälläpitäen lähi-cittarissa, mutta loppuunhan ne oli myyty. Lisää kyllä oli luvattu tälle viikolle. Mutta kyllä se lahjakortti jalkahoitoon kelpasi lahjaksi ihan yhtä hyvin :-)
Asiasta kolmanteen, jos paikkakunnalla on Sokos/Emotion, löytyy sieltä aivan ihania vintage-henkisiä uima-asuja, väritykseltään klassinen sini-puna-valkoinen. Kesä tulee :-)
Minäkin ilmoittaudun! Vähän sama homma kuin Elmalla, olen jo ihanalivingin ajoilta seurannut juttujanne, ja nyt vasta pelargonia-kirjan houkuttelemana saan jätettyä viestiä.
Pelargonioita aion taas kesäksi istuttaa laatikoihin. Viime vuonna sain ne menestymään ihmeen hyvin.
Ja nuo reinot löytyy muuten täältäkin ;)
Minullekin kelpaa kaikki pelargonia vinkit… ja arvontaan mukaan kiitos mielellään=)
Meillä tuo piha-parka joutuu osittain myllätyksi tänä kesänä, ja ajattelinkin, etten jaksa panostaa siihen muutenkaan… mutta, mutta kummasti sitä on tullut suunniteltua ja tehtyä pitkä lista hankittavista kukkasista, ruukuista ja muista.
Hei,
Oma mummini ei kenties ollut ihan mustikkapiirakkatyyppiä, mutta viherpeukalo sitäkin enemmän. Nyt kun kotimme on vesivahingon vuoksi remontin alla, olen tarkastellut pihaistutuksia ja miettinyt niidenkin uudistamista. Mummi ei ole vastaamassa kysymyksiini, joten tuo pelargonia-kirja pelastaisi pienen ihmettelijän ja toimisi tiedonsiirtäjänä.
Aloitin muuten IhanaLiving-sivujen seuraamisen ulkomaan vuotenamme, sillä jotenkin suomenkielisen tekstin ja Kuopiotakin sivuavien ajatusten lukeminen tuli kielikylvyssä tarpeeseen. Sitten Annun ja Liinun seuraaminen vei vain mukanaan: jatkakaa iloista työtänne! :)
Hei!
Tämä on ensimmäinen kerta kun kommentoin MIHINKÄÄN. Aina kuitenkin innoissani luen toisten kommentteja. Raja on nyt siis ylitetty!! IhanaLivingissä on käytävä lähes joka päivä ja tietty näillä sivuilla. Olisi muuten Annu kiva jos taas laittaisit sivuillesi linkkilistaa suosikeistasi. Olisi näppärää aloittaa surffaaminen aina sinun sivultasi ja jatkaa sitten vaikka niihin ihaniin tanskalaisiin koteihin…
Pelargoni-kirja puuttuu vielä hyllystä ja olisi tietysti tervetullut. Sain omat Mårbackani talvehtimaan komeasti lasikuistilla. Ovat nyt noin puoli metriä korkeat ja aloittelevat juuri kukintaa. Ah! Talvetuspaikka oli viileä ja valoisa, joten lehdetkin säilyivät melko rehevinä koko talven. Nyt vain on pidettävä huolta säännöllisestä lannoituksesta.
Meidän Citymarketista Reiskat oli jo loppu! Jäljellä oli vain (tyhjä!) pakkauslaatikko. Se tuntui ilkkuvan minulle.
Hei,
Täältäkin löytyy yksi Reino-kerholainen. Isi ja mukulat ostivat “pinkit” äitienpäivälahjaksi ja ne todella hiottavat :D. Mutta mitäpä ei tyylikkyyden eteen kestäisi?!
Vaaleanpunaisia (yllätys, yllätys) pelargonioita on meidänkin piharuukuista löytynyt joka kesä. Talvehtimisen kokeilemiseen ei ole emännän kärsivällisyys riittänyt, joten pian taas marssitaan ostoksille. Valitettavasti minkäänlaisia pelargonian hoitovinkkejä ei ole tarjolla, ainakin meillä ovat kukkineet hyvin alkeellisella hoidolla. Sen voi kuitenkin todeta, että kestäviä ovat!!
Olen haaveillut valkoisista pelargoneista erkkerimme ikkunalaudalle mutta en ole saanut ‘toimittua’. Ehkäpä mielenkiintoisen linkkivinkkisi innostamana minunkin ikkunalleni ilmestyy jotain valkeaa lajiketta, tai vaaleanpunaista..
Pelargoniat ovat kerrassaan ihania! Minulla vaan kun ei tahdo olla tuota multapeukaloa, niin pelottaa aina uusien kasvien hankkiminen. Tosin pelargonioita tänä kesänä hankitaan, oli mikä oli!
Täällä ilmoittautuu kanssa yksi säännöllisesti sisään kurkistava – aikaisemmin ei kommenttia jättänyt. Blogistanne inspiroituneena minäkin odottelen niitä mårbackoja ja rosebudeja…ja ilostuin löydettyäni vihdoinkin samanlaisia verenpisaroita, joita isoäitini aikanaan kasvatti!
Eli hoito-ohjeita kyllä kaivattaisiin! Keväisen kivaa loppuviikkoa!=)
Osallistun arvontaan =)
Mummon ikkunalla oli aina ihanat pelargoniat, jospa itsekin joskus saisin ikkunalleni sellaiset…
Minä sain viime kesänä ostetut muutamat pelakuut elämään talven yli ikkunalla. Vielä en ole parvekkeelle niitä siirtänyt, mutta eiköhän sekin aika koita.
Kiitos muuten vielä miljoonasti taannoisesta ruokaohjeesta. Pinaattiletut ja kasvissörsseli on niin hyvää!
Jos arpaonni suosii niin mielelläni huolin kyseisen kirjan.
Minäkin haluan arvontaan mukaan, jos sitten onnistuisin kasvattamaan ihanaisia kukkia minäkin :)
Hei!
Kiitokset kivasta blogista, piti tuossa viikonvaihteen aikana kävistä useammankin kerran jo katsomassa, jokos päivityksiä olisi tullut…Arvontaan otan osaa mielellään. Kuulun myös niihin, jotka uusivat pelargonia-kukkansa joka vuosi ;)
Kerrassaan ihanat tohvelit! Omistan kyllä kaksi pelargoni kirjaa (mutta ei tuota!), toinen on aivan upea kulttuurihistoriallinen teos, täytyy muistaa näyttää sitä blogissani kun olen istuttanut äidiltä saamani Mårbacka versot. Omani onnsituin unohtamaan ulos viime syksynä joten niitä ei ole enää olemassa. Joten vinkkini on, siirrä pelargonit ajoissa talveksi sisälle viileään ;)
Minäkin tahdon mukaan arvontaan… vaikka olen huomannut, etten ikinä mitään voita. Pelargonia on yksi kauneimmista ja perinteisimmistä kesäkukista, muistan kuinka ne aina kukoistivat mummolan ikkunalla. Itsellänikin on ostoslistalla pari pelargoniaa, saa vain nähdä minun “viherpeukaloni” saa pidettyä ne hengissä ;)
Tahtoo, tahtoo reinot, mårbackat ja kirjan myös, vaikkakin juuri tuon samaisen itselleni puodin kaunistukseksi hankinkin..Siellä se pölyttyy muiden ihanuuksien seassa ja vaaleanpunaiset pelargonit taistelevat jo valkeissa ruukuissaan pihamaalla tätä hienoista takatalvea vastaan..;) Luumupuutkin kukkivat jo niiiin kauniisti, mutta Suomessa kun ollaan, niin jokailtainen taistelu harsojen kanssa on alkanut…aaarrrghhhh!!Toinen ihana Pelargoni-kirja tulisi ihan omaksi iloksi, jos vaikka vihdoin pääsisi jo ihan kuviakin pidemmälle tuossa lukemisessa ja asiaan vihkiytymisessä…;) Ihanaa kevättä toivotellen,s
Ihana päivän piristys..olet taas kirjoittanut ;) Odotan aina niin innolla blogiasi. Olen myös hankkinut parvekkellemme pelargonioita,roosia,tummia pinkkejä ja tietysti sitä fantastista pienkukkaista roikkuvaa pelargoniaa ja pinkkinä :)
Onkos Reiskat ollut jalkaan hyvät? ne on suloiset.
Hei Annu!
Innokkaana blogisi seuraajana jo hieman ihmettelinkin mitä sinulle on tapahtunut kun ei päivityksiä tullut. Reinot on muuten ihanat toffelit! Löytyvät pinkkeinä myös minun jaloistani. Itse olen jo pelargonioita istuttanut ja mieheni kiittelee kun joutuu kantelemaan rukkuja sisälle ja ulos. Joten kirjalle löytyisi käyttöä….
Terveisin
Outi
Minä kans mukana arvonnassa!
Pitäähän nyt joka rouvalla pelarguuniat olla. Tänä keväänä kasvatin omani ekan kerran siemenestä ja hienosti onnistui. Ekat nuput puskee jo. Paikallisen rautakaupan siemenvalikoimissa oli vain sitä tylsää ja tavallista punaista, mutta menköön nyt toi koeviljely sillä. Hennon vaaleanpunaisia taimia etsiskelin puutarhamyymälöistä jo pari viikkoa sitten, mutta haaviin jäi vasta yksi jalopelargonia (tummaa lilaa ja valkoista).
Hei! Tykkään hurjasti varsinkin “pinkeistä” pelargonioista. En tiedä onko mennyt sivu suun tieto mistä lehdistä juttujasi voisi bongata kysyy nimimerkki “tiedosta kiitollinen”…:)
Osallistun! Minä saan pelargoniani kasvamaan ja kukoistamaan kesän yli lannoittamalla ja nyppimällä kuivahtaneet kukkaverret ja lehdet, se on myös kuulemani mukaan (ja myös käytännössä testettu) tärkeää, ettei pelarginoita istuta liian suureen ruukkuun. Silloin ne kasvattavat juuristoaan, jolloin kasvulle ja kukinnalle ei jää riittävästi “energiaa”. Ruukku hitusen isompi juuristoa. Talvehdittaminen onkin sitten eri juttu. Meillä on ihan liian kuuma sisällä pelargoniolle talvella. Oman Mårbackani haluan kyllä saada ensi talveksi hoitoon johonkin, itse asiassa eräs tuttavani on jo luvannut ottaa sen viileälle kuistilleen.
Täällä myös yksi osallistuja! Kymmenestä pelargonista sain kaksi säilymään hengissä talven yli. Yllättävää kyllä juuri ne kaksi mitkä olivat aika kuumassakin huoneessa koko talven. Eteläikkuna ja tarpeeksi kastelua, välillä lannoitevedellä. Toinen on jo kukkinut yhden kerran. En ole aikaisemmin oikein välittänyt pelargoneista koska anopilla on joka kesä ne perusoranssit. Itse kun löysin valkoiset ja pinkit niin jotenkin ihastuin. Harmi että lopetitte Ihanan eikä yhteistyömme ehtinyt pidemmälle. Pitäisiköhän putiikin nykyiseen pitäjään olla yhteyksissä…kaaleja on vielä vailla omistajaa :D Harvase päivä pitää käydä katsomassa onko Annu käynyt kirjoittamassa uusia juttuja, kiitos blogista!
OOhh..minä tahdon myös arvontaan mukaan, sillä Pelargonia-kirja olisi hankinnan alla! Ihanat Reinot!
Minäkin osallistun! Aiemmin olen ostanut pelargonit kesäkukiksi ja nakannut ne syksyn tullen surutta roskiin…Tänä vuonna ostinkin ihania valkoisia Mårbackoja, joita aion hoitaa hellästi ja talvettaa niitä varaston ikkunalla :) joten hoito-opas olisi aika kiva!
Ei kai auta muu kuin osallistua taas:D Olen tosi surkea kukkien kasvattaja.
Jipii. Nämä arvonnat on tosi kiva lisä:) pakkohan se on osallistua. pelargonit on ihan jees, varsinkin meille sopii kun on vanha talo,niin ei ilmankaan voi olla-se kuuluu ikäänkuin asiaan.. Mukava aina lueskella näitä teidän juttuja =)
Täytyy osallistua, koska siinä unelmatalossani (jonka ihan pian joskus varmaan ehkä remontoin) kukkii tietenkin pelakuut joka ikkunalla.
Mä ihastuin pelargoneihin jo pienenä tyttönä, kun telkkarista tuli Metsolat. Siinä ne punaiset pelarquut olivat kadehdittavan kauniita ja sopivat juuri siihen tunnelmaan :)
Oih, mennyt ihan sun päivitys ohi kun työt alkanut eikä enää töiden jälkeen innosta naputella tätä konetta. Mutta onneksi _kuitenkin_ sain moisen itsestäni irti ja näin osallistuttua arvontaan. Haleja! Palailen kun vaan saan hetken aikaa moiselle :)
Meni syteen tai saveen… Toivottavasti saan pelargonit oikeaoppisesti multiin ja kukoistamaan arvontavoiton avulla :)
Minäkin taidan kommentoida ensimmäistä kertaa ja Pelargonit täälläkin huutelee jo apua ja ilahtuisivat varmasti jos oppisin hoitamaan niitä oikein ;-)
Pelargoniat ovat ihania! Ostin juuri muutaman viimevuotisten lisäksi. Mummilla oli aina pelargonioita ja ne kukkivat AINA. Vaan kylläniitä lannoitettiinkin. Ja joskus saattoivat kanankakkarakeet haista sisälläkin!
Arvonnassa mukana! Äiti toivoi äitienpäivälahjaksi Mårbackan, emme löytäneet siihen hätiin mistään, ehkäpä minäkin tilaan sen…Blogissasi on aina kaunista katseltavaa ja mukavaa luettavaa.
Pelargoniat, ruukkuruusut ja viinimarjapensaat rehottavat parvekkeella sulassa sovussa. Viinimarjapensaani on jopa tehnyt 3 kokonaista marjaa (vihreitä vielä), mehumaijan ostoon. :)
Mukaan arvontaa! Useasti käyn blogiasi lukemassa, mutta laiskuuttani en koskaan kommentoi, mutta nyt arvonta laittaa vipinää näppäimille… Pelargonit kuoli tänä talvena, mutta ehkä jo ensi vuonna onnistun! Tekstisi ja kuvat tuo aina piristystä, iloa ja valoa kotiäidin arkeen!!! Aurinkoista kesää!
Osallistuu arvontaan…
Jihuu mukana!
Mummolla oli sininen talo ja punaiset pelargoniat ikkunalla…
Oijoi…minusta on noloa kommentoida arvonnan takia, mutta näyttää täällä olevan muitakin….Onneksi olen kommentoinut sinulle ennenkin ja usein täällä käyn kurkkaamassa, josko jotain uutta on ilmaantunut Suomen “ihanuus”maailmaan.
Ps. Täytyy sanoa, että pelargoniat on niitä kukkia, jotka saavat sieluni “oikealle raiteelle”, niissä on sitä ihanaa Suomi-tunnelmaa.
Täällä asuessani kuitenkin orkideat vievät voiton…katsos, maassa maan tavalla.;)
Oikein hyvää viikon jatkoa ja iloisia työpäiviä sinne kotiin.
Huomenta,
huomasin että peräänkuulutit myös hoitovinkkejä. Sain tädiltäni ohjeen: “pyydä Elmoa liruttamaan pisut kesällä pihakastelukannuun ja lisää vettä suhteessä 30/70, noin”. Jo pitäisi pelakuiden kukoistaa. Olen jo testaillut verannan pelakuiden kanssa kun olen potan sisällön laimentanut ja kastellut. Ei nuo ainakaan kuolleet ole ;-)
Kastelu, valo, nyppiminen/leikkuu (saa hyvin pistokkaita!), oikean kokoinen, mielellään lasittamaton saviruukku.
Kuulin tänä keväänä, että jos ei ole talvettamispaikkaa, voi antaa olla kukkivana/vihreänä sisällä koko talven ja sitten keväällä leikata alas ja uusi kukoistus alkaa. On vielä kokeilematta tänä niksi, kun tuo viileä kellari meiltä puuttuu.
Tässä kisassa minäkin, innokas ihailijasi, haluan menestyä. Itselläni oli Pukin Puutarhan ruusupelargoneihin lukeutuva ‘Loviisa’ viime kesänä, aivan ihastuttava kasvi tummanpunaisine ‘ruusunnuppuineen’ – mutta ei elänyt talven yli. Toivon sinulle parempaa onnea omiesi kanssa!
Aurinkoista kesän odotusta!
Heippa!
Ostin viime viikonloppuna elämäni ensimmäiset pelargoniat. Valkoisia ulkoportaille paapan tekemiin pajukoreihin ja valkoisia, jotain roikku-riippu-mallisia joissa on pikkuisen vaaleanpunaista, keittiön ikkunan alle. En tiedä pelargonioista mitään! Toistaiseksi ovat hengissä ja näyttävät ihanilta!
Heippa!
Minulla on maailman surkein arpaonni, mutta ilmottaudun nyt kuitenkin mukaan ;o)
Tykkään tavastasi kirjoittaa! Tämä on tosi virkistävä blogi ja vielä ulkoasukin niin kaunis!
Eikö pelargoniat olleet vielä muutamia vuosia sitten ihan mummo-kukkia. Johtuneeko jalostusseikoista vai ikääntymisestä, että olen ruvennut niistä pitämään? nehän kuuluvat olennaisena osana Suomen kesään!
Haluan mukaan arvontaan! Pelargoniat ovat aah, niin mummolamaisia. Niitä minäkin laitan kaupunkikotiin keittiön ikkunaan, ja muutaman myös ulos ikkunalaudalle.
Viime kesänä ostin vaaleanpunaisia pelargonioita, mutta en tiedä mikä niihin iski. Tulivat täyteen mustia ötököitä, jotka nakertivat kukat ja niiden lehdet muutamassa päivässä. YÄK.
Tarvitsen pelargonia-apua, mm. siksi himoitsen tuota kirjaa! Olen ehdottomasti mukana arpajaisissa!
Minä minä myös!!! Pelakuut on kauniita, vaikka häpeän tunnustaa, etten ole koskaan ainuttakaan omistanut…
Kiitos ihanista sivuista, joita olen lueskellut mielenkiinnolla jo IhanaLivingin ajoista. Kuvat ovat kerrassaan upeita!
Olen myös innokas pelakoiden kasvattaja vaihtelevalla menestyksellä. Viime talven sain ne jopa pysymään hengissä autotallissa kun muistin ne pari kertaa kastella. Pari viikkoa sitten leikkasin ne tyvestä, jottei niistä kasva hojoa eikä pelkkää ohutta vitsaa.
Osallistun myös mielelään arvontaan, olen tainnut jopa kerran elämässä voittaa, vaikka jokaiseen mahdolliseen raapustan aina nimeni
tahtoo mukaan kanssa!:) oon ostanut vasta yhen pinkin pelargonian tälle keväälle, enkä oo raaskinnu vielä laittaa sitä pihalle ollenkaan.noh,vielähän tässä kerkiää.ihana se on kyllä keittiön pöydälläkin, luulen vain että se on pitemmän päälle liian pimeä paikka sille…jospa tänään tekisikin reissun puutarhalle!
Mukaan! Pelargoneja rakastan, mutta pelakuukirjaa ei olekaan vielä tähän taloon siunaantunut, siitä olisi kyllä iloa :)
Arvonnassa mukana :)
Pelargoniat ovat ihania, vaikkei itselläni niitä (vielä!) olekaan. Lapsuudenkotona niitä kyllä on, ja samoja yksilöitä ollaan kai hyysätty vuosikymmenestä toiseen?
En ole kovin pitkään vielä teidän kuulumisianne lueskellut, mutta uskallanpa kommentoida nyt kuitenkin. Mielenkiinnolla seurailen tästäkin eteenpäin. :)
Minäkin haluan mukaan arvontaan! Käyn aina epäsäännöllisen säännöllisesti täällä kurkkimassa, mutten ole aiemmin tohtinut kommentoida:)
Ostan joka kevät aina uudet pelakuut, koska niille ei ole talveksi mitään paikkaa, täytyykin vaikka yhden kanssa testata Outin vinkkiä!
Mukaan arvontaan tahtoo myös tämä.
Päivittäin käyn kurkkaamassa ja innolla odotan aina sivujen päivittymistä.
Minäkin haluun mukaan arvontaan! Ahkerasti käyn täällä kurkkimassa, mutta jotenkin kommentoida ei kehtaa… :/ Ihana blogi, melkeinpä lempparini. Inspiroivia kuvia ja ihanaa tunnelmaa, kiitos! :)
Osallistun :)
Pelargoniat on ihania. Haaleenvaaleenpunasia tosin on liian harvoin tarjolla (tai ne aina loppu) – ne näyttää kaikista ihanimmilta mun silmiin! Hoitovinkkejä en osaa jakaa; rivitalossa pelargoniat ovat olleet tähän asti vain kausikukkia, kiitollisia sellaisia, normaalihoidolla.
Ihana blogi, kiva aina piipahtaa :)
Hei! Taidanpa minäkin osallistua arvontaan ja samalla kertoa että lueskelen ahkerasti kuulumisiasi vaikken merkkiä ole jättänytkään ;)
Pelargoniat kukkivat tänäkin keesänä meidän parvekkeella, joten kirja vinkkeineen olisi poikaa ;)
Minäkin osallistun arvontaan! :)
Olen seuraillut teidän mukavia juttuja täällä ja ehkäpä tuollainen kirja auttaisi minua tämän tänä keväänä vallaneen kukkainnostuksen kanssa. :)
Hei!
Kokeilenpa arpaonneani. Nuorimmainen on kolmatta päivää ilmeisesti rotaviruksen kourissa, joten kirja piristäisi kummasti tässä tilanteessa.
Hei, täällä ilmoittautuu myös Pelargonia-fani, jolle opaskirja olisi tervetullut :)
Kiitokset viihdyttävästä blogistasi!
Hep! tahdon mukaan arvontaan :) jos tuosta kirjasta vaikka oppisi miten pidetään pelargonit hengissä..
Olen ajatellut tässä kevään mittaan itse ostaa vaaleanpunaisia pelargoneja ikkunalaudalleni kesäksi :) Ne ovat kauniita ja pidän vaaleanpunaisesta väristä.
Kirja palkinto tulisi sopivasti käyttööni, sillä en tiedä pelargoneista paljoa… arvonnassa siis mukana :)
Tahtoo kanssa mukaan arvontaan. Jospa kävisi tuuri ja saisi vähän kirjallisia vinkkejä miten ihanaiset pelakuut saisi kukoistamaan…
Oi, oi… ei minua näissä onnista, mutta tätä kirjaa olen himoinnut, joten pistän ongen veteen….
Oi, pelargoniat ovat ihania. Minulla on niitä joka vuosi ulkona ruukuissa tai laatikoissa. Ikinä en ole niitä kuitenkaan saanut elämään talven yli eli tänäkin vuonna ostan uudet puutarhamyymälästä.
Arvonnat ovat ihania ja varsinkin tämä…toivottavasti onni suosii :)
Heippa! Osallistun mieluusti arvontaan. Istutin myös jo pelargonian ruukkuun pihalle viikonloppuna. Nyt se on ollut viime yöt peiteltynä, kun tuli taas näin kylmä! Kesä saisi tulla jo!
Pelargoniat ovat ihania ja ihme kyllä, olen onnistunut pitämään ne hengissä edellisinä kesinä (en ole mikään viherpeukalo, vaikka pikkuhiljaa peukaloni on alkanut myös vihertämään). Viime yönä oli kai ollut monessa paikassa yöpakkasia, mutta omat Pelargoniani näyttivät jakselevan vielä hyvin. On ollut mukava lukea blogiasi!
Haluan mukaan arvontaan! Pelargoniat ovat ihania, tämän kevään kukat on vielä verannalle hankkimatta. Kuulin tyttäreltäni (6v.) että olivat olleet ostamassa niitä äitienpäivälahjaksi minulle, mutta sopivaa kokoa ei ollut enää saatavilla..voi että.
Äsköseen viestiin siis lisäys, että vaaleanpunaisia reinoja olivat olleet ostamassa, mutta ei enää ollut.
Iso peukku ja kannustus hurraa “belaguiden” kasvulle, minun ihanat viimekesän vaaleanpunaiset kuolivat talvella talomme kellariin, harkitsen varakotimme parvekkeelle kesäksi kaksiväristä “muodinmukaista muorinkukkaa”
Mukaan arvontaan! Näitä sivuja on aina kiva käydä lukemassa. Kivoja kuvia ja hauskaa, sujuvaa tekstiä…
Mukaan täältäkin :) Pelargoniat on kyllä ihania! Kun tuohon pihalla vaan sais kaikki ihanuudet mahtumaan :)
Nyt taitaa olla jo torstai, mutta mulle tää on vielä keskiviikkoa, kun ompelen lähes raivon vallassa :D turvaistuimeen uutta päällistä. ihan kamalaa hommaa, etten halua mennä nukkumaankaan, ettei tarvis sitä ikinä enää ommella. :) Mutta että osallistun arvontaan minäkin! :)
Ihailtiin päivällä kukkia Neitosen kanssa kun oli kukkakauppias tuossa kadulla. Ja torimyyjä (kirjoitin vahingossa että tosimyyjä) oli kirjoittanut että PelaQuu :D Nauratti.
Nuo vaaleanpunaiset reinot on kyllä ihanat!
En ole oikein pelargoni-ihminen, mutta lapsuuden mummulakukista mieleeni on jäänyt ihanan verenpisarat. Mummilla ne kasvoivat lasikuistilla, kun itsellä ei ole sellaista paikkaa, en ole uskaltanut kokeilla, menestyisivätkö ihan ulkosalla.
Leena-Marille kiitos uikkari vinkistä. Täällä on nyt iloinen puna-valko-pilkullisen uima-asun omaava rouva.
Kylläpä sitä taas sai talven jälkeen ihailla itseään sovituskopin peilistä….valkea iho ja vähän roikkuvaa. Mutta ei se mitään, löytyi sieltä toppimainen yläosakin, mikä peittää kivasti makkarat vyötäröltä :)